Oikeita taajuuksia, toiveikasta tulkintaa

Äärimmilleenkin hiotun viestin julkaisemiseen sisältyy aina riski, että vastaanottaja tulkitsee sen väärin – hyvällä tai huonolla tavalla. Voimme viestiä rakentaessamme miettiä ennakkoon monta yksityiskohtaa ja ajatuspolkua, varautua erilaisiin tilanteisiin ja toisistaan poikkeaviin kohderyhmiin, mutta viestin avaajan henkilökohtaisesta elämästä emme tiedä usein ikää ja osoitetta enempää. Kuitenkin se, millaisia olemme, vaikuttaa valtaisasti siihen, miten näemme, koemme ja kuulemme meille välitetyt viestit. Elämänhistoriamme on virittänyt meidät omalle taajuudellemme, jonka mukaisesti tulkitsemme ympäristöämme. Tunnemme varmasti jokainen ainakin yhden henkilön, joka suhtautuu kaikkiin uutisiin pessimistisesti ja maailmanloppua maalaillen. Sitten on niitä toisia, jotka näkevät aina kadun aurinkoisemman puolen, vaikka pilviverho olisi raskas ja polven korkeudella. Raivostuttavia tyyppejä! Paitsi, jos he ovat lapsia. Lapset saavat luvan kanssa olla aina hyvällä päällä ja nähdä kaikissa uhissa mahdollisuuksia, kamalissa takaiskuissa hassuja sattumuksia.

Olen tiennyt tyttäreni ihailevan päiväkodissa ”vanhempaa” poikaa, 5-vuotiasta Timiä. Tänään Tim tuli taas puheeksi, joten kysyin, mitä kivaa poika oikein on tehnyt, kun hän on saanut aikaan moisen vaikutuksen. Tim oli kuulemma kerran sanonut neidillemme:  ”Älä astu siihen!”, mikä oli ollut ”tosi hauskaa”  ja nostanut hänet oitis tytön suosioon. Tässä tapauksessa siis oli riittänyt, että iso poika puhui pienelle tytölle, juuri hänelle eikä kenellekään muulle. Sanojen sisältö sen sijaan: samantekevää.

Mainokset